|
Internetin historiaa
Viranomaisten kommunikaatiohanke
Yleisesti Internetin alkuhetkeksi ajatellaan Yhdysvaltojen viranomaisten rakentamaa kommunikaatiojärjestelmää. Tämä kommunikaatiojärjestel mä (ARPANET) syntyi ARPA-projektin tuloksena vuonna 1969. ARPA oli Yhdysvaltojen puolustusviranomaisten teknologisesti korkeiden tutkimushakkeiden tukemiseksi vuonna 1958 perustama hanke. Alkusysäys itse ARPA -projektille oli Neuvostoliiton vuonna 1957 avaruuteen ampuma avaruusraketti Sputnik. Raketin laukaisu sai Yhdysvaltain viranomaiset havahtumaan totiseen kilpaan korkean teknologian kehityksestä. Itse ARPANET oli ARPA -projektin pieni sivujuonne, mutta siitä poiki kuitenkin yksi merkittävimmistä nykyaikaan ja globalisaatioon vaikuttaneista tekijöistä. ARPA:n työntekijät olivat pääosin yliopistoissa työskenteleviä tutkijoita ja ARPANET:in alkuperäinen tarkoitus olikin mahdollistaa harvojen olemassa olevien suurten tietokoneiden sulava etäkäyttö.
Sivun alkuun
Pääkone ja solmukoneet
ARPANET rakennettiin hajautetuksi järjestelmäksi, jossa yhden pääkoneen sijasta oli useita yhdenvertaisia solmukoneita. Solmukoneet kykenivät itsenäisesti toimimaan, vaikka jokin verkon muista solmukoneista syystä tai toisesta olisi toimintakyvytön. Viestit siirrettiin verkossa sen toimivia osia pitkin kiertäen mahdollisesti toimintakyvyttömät osat. ARPANET:ssä tieto välitettiin pieninä paketteina, joista jokainen sisälsi vastaanottajan osoitteen, jonka mukaan paketit löysivät perille määränpäähänsä. Nämä ovat Internetin keskeisiä toimintaideoita vielä nykyäänkin.
Tutkimus- ja yliopistoverkko
Aluksi ARPANET oli vain Yhdysvaltojen puolustusministeriön ja yliopistojen käyttämä tutkimus- ja yliopistoverkko. Vuonna 1969 ARPANET:ssä oli vain neljä solmukonetta, jotka olivat suurten yliopistojen palvelinkoneita. Vuonna 1971 verkkoon oli liitetty jo viisitoista solmukonetta. Verkon laajentuessa alkuperäisen tiedonsiirtoprotokollan (NCP) tilalle tarvittiin uusi kehittyneempi versio. Vuonna 1978 päästiin yksimielisyyteen uudesta avoimesta TCP/IP -standardista. Tämä protokolla on vielä nykyäänkin käytössä oleva Internetin yhteysprotokolla.
Sivun alkuun
Henkilökohtainen tietokone
1980-luvun merkittävimpiä ilmiöitä oli henkilökohtaisten tietokoneiden yleistyminen. Tätä ennen tietokoneet olivat olleet suuria keskusmasiinoja, joihin käyttöoikeuden omaavilla henkilöillä oli mahdollisuus ottaa yhteys "tyhmien" päätteiden kautta. PC ja Apple Macintosh -koneiden yleistyessä yhä useammilla oli mahdollisuus tietokoneiden käyttöön. Verkkoon liitettyjen tietokoneiden määrä kasvoi huimaavaa vauhtia 1980-luvun loppua kohden. Vuosikymmenen lopussa koneiden määrä oli kasvanut jo 30 000:een. Samanaikaisesti verkkoon liitettyjen koneiden määrän kanssa kasvoi myös verkon siirtonopeus.
Arpanetin yksityistäminen
Puolustusministeriön huolestuttua kasvavan verkon tietoturvariskeistä se päätti jakaa ARPANETin käyttötarkoituksiensa mukaan kahteen osaa. 1983 MILNET tuli ainoastaan puolustusviranomaisten käyttöön ja ARPA- INTERNET yliopistojen tutkimuksen välineeksi. ARPA -INTERNETistä kehittyi myöhemmin nykyään Internetinä tunnettu verkko. 1990 aloitettiin ARPA -INTERNETin yksityistäminen, joka oli alku nykyaikaisen Internetin kehitykselle. Yksityistäminen mahdollisti 1990-luvun alkupuolelta alkaen uusien, internetyhteyksiä tarjoavien yritysten yleistymisen. Avoimeksi määritelty TCP/IP-protokolla ja Internetin hajautettu rakenne edesauttoivat verkon laajenemista. Laite- ja ohjelmistovalmistajien oli mahdollista kehittää yhteensopivia sovelluksia helposti verkkoon liitettäväksi.
WWW:n proto syntyi 1990 CERNissä
WWW:n prototyyppi syntyi 1990 CERNissä, Sveitsissä. Sen kehittäjä oli Tim Berners-Lee, joka kehitti HTTP, HTML ja URI (myöhemmin URL) -tekniikat mahdollistaakseen joustavan informaation jaon verkkoon liitettyjen tietokoneiden välillä. Berners-Lee julkaisi tekniikan ja siihen liittyvän lähdekoodin vapaasti muiden kehittäjien saataville. Nopeasti syntyi uusia versioita alunperin Berners-Leen kehittämästä www-ohjelmasta. Ohjelmia kehittämään syntyi myös uusia yrityksiä, joista kuuluisin oli Mosaic Communications, joka myöhemmin muutti nimensä Netscape Communicationiksi.
Vapaan lähdekoodin ohjelmistokehitys on vaikuttanut ratkaisevasti internetin kehitykseen. Monia ratkaisevassa asemassa olevia palvelin- ja asiakasohjelmia kehitetään vapaan lähdekoodin periaatteella. Kuuluisimpia tällaisia palvelinohjelmia ovat www-palvelin Apache ja sähköpostipalvelin SendMail. Näitä ohjelmia käytetään suuressa osassa Internetin palvelimia. Palvelinkoneiden käyttöjärjestelmänä Linux on hyvää vauhtia valtaamassa alaa, mutta ilman Internetin avoimia standardeja avoimen lähdekoodin ohjelmistokehitys olisi ollut mahdotonta.
2000-luvulla kehitys jatkuu
1990-luvun loppupuolella yhä uusia palveluita liitettiin osaksi Internetiä. Kokeellisissa projekteissa jopa jääkaappeja ja kahvinkeittimiä voitiin ohjata Internetin välityksellä. WWW-sivujen selailu tuli mahdolliseksi langattomasti matkapuhelimella. 2000-luvun alussa Internetin kehitys jatkuu edelleen hurjana. Yhä enemmän konetehoa ja tiedonsiirtokapasiteettia vaativia palveluita kehitetään. Hyvälaatuisen reaaliaikaisen kuvan ja äänen siirtäminen verkossa alkaa olla jo nykyaikaa. Internetin tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä yhä enemmän jokapäiväisiä palveluita siirretään nettiin ja uusia kehitetään jatkuvasti. Tulevaisuudessa Internetin välityksellä voi halutessaan hoitaa suurimman osan päivittäisistä rutiineista ja muista velvollisuuksista. Jopa äänestäminen ja veroilmoituksen teko Internetin välityksellä saattavat tulla mahdollisiksi lähivuosina.
Sivun alkuun
Tietokoneen hankinta
Internet-liittymä
Joidenkin termien määritelmät
Mitä eri määritelmät tarkoittavat?
Prosessori 1,5 GHz
=> Luku tarkoittaa kellotaajuutta, joka kertoo koneen nopeudesta käsitellä ohjelmia (laskentasykähdysten määrä sekunnissa). Toimii tehokkaimmin riittävän suuren keskusmuistin rinnalla. Yksi Gigahertsi on tuhat Megahertsiä joka on puolestaan miljoona värähdystä sekunnissa. Ja prosessori on siis se koneen tärkein osa, joka hoitaa laskennan. Tyypilliset kotikoneet tällä hetkellä ovat 600-800 MHz koneita, mutta 2G suoritinkin on jo markkinoilla.
Keskusmuisti 256 Mt
=> Muistikapasiteetti, joka on ikään kuin koneen välimuisti. Mitä suurempi luku sitä tehokkaammin kone kykenee avaamaan useammanhjelman yhtaikaa. Tarvitsee rinnalleen riittävän suuren prosessorin kellotaajuuden hyödyntääkseen muistinsa. Koneen tehoa voi nostaa ostamalla lisää ram-muistia. Nykyään koneissa yleensä 64-256 Mb keskusmuistia.
Kiintolevy 40 Gb
=> Koneen kovalevyn eli kiintolevyn koko, jota jokainen tallennettu tiedosto pienentää. Kovalevyn kannattaa olla tilava, koska esim. kuvien tallennus vaatii paljon tilaa. Nykykoneiden kiintolevyt ovat 10-40 Gb.
Näyttö SVGA, 15" tai 17"
=> ns. turvallinen näyttö on SVGA-merkinnällä varustettu ja näytön koko ilmoitetaan tuumissa. 17" pienempää näyttöä tuskin kannattaa enää hankkia (ellei se ole litteä)
Näytönohjain 70 Hz
=> 70 Hz taajuus on minimivaatimus näytönohjaimelle, jotta vältettäisiin silmien rasittuminen. Silmän oma 'virkistystaajuus' on n. 25 Hz. Näytönohjain hoitaa näytön piirtämisen ja päivittämisen ja olennaista on pystysuunnan virkistystaajuus. Nykyiset näytönohjaimet ovat 3-D ohjaimia eli ne pystyvät näyttämään kuvat kolmiulotteisina.
Äänikortti
=> Emolevylle asetettava laajennuskortti, joka mahdollistaa pelien, multimedian musiikin ja puheen kuuntelemisen. Sen avulla voi myös äänittää.
Sivun alkuun
Kysy tai anna vinkki - Me vastaamme!
Etusivu | Palvelut | Takaisin alkuun |
